Harjoittelemalla taitavaksi

Haluammeko kuulla, nähdä ja ymmärtää?

Tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi on tila, jota kukin meistä kaipaa niin parisuhteessa, ystävyyssuhteissa kuin työyhteisössä. Kun tulemme kuulluiksi, nähdyiksi ja ymmärretyiksi, kokemus siitä on lämmin ja rakkaudellinen. Siitä seuraa kokijalle paljon hyvää tahtoa ja energiaa, jota hän säteilee ympärilleen.

Kun koemme tulevamme nähdyiksi kuulluiksi ja ymmärretyiksi, olemme saaneet kokemuksen dialogista. Dialogi on enemmän kuin keskinäinen vuorovaikutus. Se on jotakin, mikä tapahtuu kahden tai useamman henkilön välillä. Se on kontaktiin tulemista ja kohtaamiseen antautumista. Se on läsnäoloa toiselle ja toisille sata prosenttisesti. Juuri siinä hetkessä ei ole mitään tätä kohtaamista tärkeämpää.

Rinnakkaismonologin houkutus

Vaikka tiedämme, miten mahtava kokemus on olla dialogissa, emme jostakin syystä siihen pyri. Keskustelut ja kohtaamiset ovat ennemmin rinnakkaismonologeja, joita mieluummin pidämme ja esitämme. Työyhteisössä keskustelut palavereissa ja kokouksissa ovat osallistujien monologeja, joita kerromme rinnakkain kuulematta toisiamme. Meillä on mahdottoman kova tarve päästä kertomaan oma näkemyksemme, oivalluksemme tai ideamme. Keskittymällä oman monologin esittämiseen emme kuule muita.

Mitä meidän pitäisi ymmärtää, jotta voisimme onnistua dialogiin?

Oma asenne on dialogin kannalta tärkeä tunnistaa. Jos asenne itseä ja toisia kohtaan on välinpitämätön, ei voida olettaa, että syntyy dialogia. Toisaalta, jos välitän itsestäni, mutta en toisesta tai toisista, ei siinäkään synny dialogia. Silloin ollaan juuri esittämässä rinnakkaismonologeja, joissa oman äänen kuuleminen on se tärkein. Hyvää dialogia ei synny myöskään, jos vähättelemme itseämme ja koemme, ettei minun ajatuksillani tai oivalluksillani ole mitään merkitystä. Hyvä dialogi syntyy siitä, että arvostamme kohtaamisessa itseämme ja toisia tasavertaisesti.

Dialogia voi harjoitella

Dialogin taustalla vaikuttaa oma asenne; olenko itseä ja toisia kohtaan huomioiva vai välinpitämätön. Dialogi edellyttää myös vuorovaikutustaitoja. Näitä taitoja ovat puhumisen ja kuuntelemisen taidot. Taitoja voi ja kannattaa opetella.

Jos oma asenne on välinpitämätön eikä ole puhumisen ja kuuntelemisen taitoja, vuorovaikutustilanne ajautuu helposti konfliktiin. Toisaalta, jos asenne vuorovaikutuksessa on välinpitämätön, mutta taidot ovat hyvät, tilanne voi ajautua manipulointiin ja tahalliseen väärin ymmärtämiseen. Meillä ihmisillä on helposti halu ymmärtää väärin, koska emme ole tietoisia omista motiiveistamme eli taustalla vaikuttavasta negatiivisesta asenteestamme. Hankaluutta syntyy myös silloin kun asenne on välittävä ja huomioiva, mutta keskustelukumppaneilta puuttuvat vuorovaikutustaidot. Silloin syntyy helposti väärinkäsityksiä.

Dialogi syntyy siitä, että asenteemme keskustelukumppaneitamme kohtaan on välittävää eli me olemme lämpimiä, olemme kiinnostuneita ja me haluamme ymmärtää. Hyvän asenteen lisäksi tarvitsemme puhumisen ja kuuntelemisen taitoja. Tietoisen puhumisen ja kuuntelemisen taitoja kannattaa opetella.

Tietoisen puhumisen taidot:

1. Puhu itsestäsi eli omasta puolestasi

2. Kuvaile aistihavaintosi (mitä näen, haistan, maistan, kuulen, tunnen)

3. Jaa ajatuksesi

4. Ilmaise tunteesi (mutu ei ole tunne vaan ajatus! Tunnista tunteita)

5. Sano mitä tahdot

6. Kerrot mitä teet tai aiot tehdä (toiminta)

Tietoisen kuuntelemisen taidot:

1. saavuta ymmärrys, ennen kuin ryhdyt toimimaan: siirrä toistaiseksi omat ajatuksesi syrjään ja pyri pikemmin seuraamaan kuin johdattamaan puhujaa

2. Ole tarkkaavainen, pysähdy.

3. Näe sanaton viestintä

4. Kuuntele äänensävyjä

5. Tunnista tietoinen puhe (tietoinen puhuminen 6 kohtaa yllä)

6. Ilmaise kuulleesi

7. Rohkaise toista ilmaisemaan lisää

8. tee yhteenveto siitä mitä kuulit

9. Kysy tarkentavia kysymyksiä